Nukkumisen jalo taito

Siitä lähtien, kun työni ennen joulua loppuivat, on unirytmini mennyt totaalisen sekaisin. Illat menevät tietokoneella, ja boksille tallennettuja tv-sarjoja katsellessa. Aamulla nukuttaisi enemmän kuin paljon. Kun vihdoin pääsen sänkyyn asti, aloittaa olio vatsassani elämää suuremmat bileet, ja potkii niin, ettei nukkumista voi ajatellakaan. Pitkällisen tuskailun jälkeen otan kirjan käteen, jään siihen koukkuun, ja havahdun puoli neljän aikaan, että nukkumaan olisi pakko mennä. 

Tämä yöllinen touhuaminen on tuonut mieleni sopukoista ajatuksen, miten jaksan tulevan vauvan kanssa heräilyt ja muut, kun rytmi on näin sekaisin. Toisaalta, sama tilanne oli reilu neljä vuotta sitten, kun esikoista odotin. Yöt menivät valvoessa, päivät torkkuessa. Tilanne tasoittui vauvan syntymän jälkeen, joten eiköhän tämänkin vauvan kanssa tulevasta selvitä. Loppujen lopuksi, se rytmi löytyy aika helposti uudelleen, joten turhaa taitaa tämäkin panikointi olla. 

Välillä olen melkeinpä kateellinen miehelleni: kun uni tulee, se on heti niin syvää, ettei hereille saaminen ole lainkaan helppoa. Poikamme on perinyt isänsä unenlahjat. Laitan tähän loppuun vielä pari kuvaa, jotka ovat saaneet minut kateellisuuden partaalle. Voi kun saisi tuollaiset unenlahjat. Paikalla ja asennolla ei ole mitään väliä, kun uni vie voiton.